Kesäkuun 15. päivä 1944 nuori sotapoika Viljo Mero heitti sotareppunsa evakkorattaille.  Lähtö Muolaan Ylä-Kuusaasta kohti tuntematonta oli alkanut.  Puupyörärattailla matka taittui hitaasti ja kapeat tiet olivat täynnä matkalaisia ja lehmiä ajavia tyttösiä.  Viljon silmään osui vaalea lehmityttö Mirjam Luumäen asemalla, jossa lehmät lastattiin avovaunuun ja ihmiset härkävaunuun.  Matka meni rattoisammin kun Viljo muisteli kohtaamaansa lehmityttöä. Puupyöräiset rautavanteiset evakkorattaat kolisivat kuoppaisilla teillä, mutta lopulta rattaat päätyivät Forssaan ja Hevossiltaan, josta tuli sodan loputtua Viljon uusi koti.

Kohtalo johdatti lehmityttö Mirjaminkin Forssaan ja 1948 Hevossillassa vietettiin Viljon ja Mirjamin häitä.  Kaikesta oli pula ja elettiin oikeasti luontaistaloudessa.  Silloin ei puhuttu luomusta, kaikki liha oli itse kasvatettua vapaan karjan lihaa, kaikki tarvittava ruoka viljeltiin itse, kerättiin metsistä ja säilöttiin, suolattiin, kuivattiin ja valmistettiin ruoaksi.  Karjan lannalla lannoitettiin pellot, jätteet kompostoitiin ja käyttökelpoiset tavarat säästettiin ja kierrätettiin.  Mitään ei heitetty pois.

Evakkorattaatkin hautautuivat lautakasan alle kun traktorit vähitellen syrjäyttivät hevoset ja lantakärryt jäivät navetan nurkkaan tyhjän pantiksi kun Hevossillan viimeisin hevonen Siro lähti 1970-luvun puolivälissä.

Hevossilta oli alunperin Forssan Kartanon sivutila ja tilalla oleva navetta vuodelta 1895 oli toiminut Kartanon sairaseläinnavettana. Sodan jälkeen navetassa hoidettiin kaikkia eläimiä: kanoja, possuja, lampaita, hevosia ja lehmiä.  Viimeksi navetassa toimi emakkosikala aina 1980-luvun puoliväliin saakka.

Navetassa on edelleen tallikuja, jota pitkin hevoset vietiin pilttuisiin ja AIV-pöntön nurkassa on tallella hevosten juottokaukalo, josta ne joivat vettä ennen talliin astumista.  Rehusiilon kyljessä näkyy vielä olympiarenkaat muistona v. 1952 pidetyistä Helsingin olympialaisista.

Vuonna 2003 Kartanon navetta muuntui tunnelmalliseksi Tallikuja-ravintolaksi ja näin emännän keräilyesineistö ja rekipeittokokoelma sai arvoisensa puitteet.  Tallinvintistä muodostui kesäisiin häihin ja tanssijuhliin soveltuva juhlatila, jonne mahtuu isompikin porukka samanaikaisesti ruokailemaan.  Vanha karjakeittiön vesipata muuntui tunnelmaa luovaksi takaksi kokoustilaan, hevospilttuista tehtiin sosiaalitilat ja keittiö.

Paalit olivat Forssan puuvillatehtaan työväelleen järjestämät juhlat.  Paalit olivat sunnuntaihetkiä elämän pitkän arkipäivän välissä.  Nuo juhlat olivat työläisten luontaisetuja, niin yleisiä ne olivat kaikissa tehdaslaitoksissa 1800-luvulla.  Näitä sunnuntaihetkiä vaalimme Hevossillassa edelleen ja järjestämme paaleja, jotka muistetaan ja joista varmasti nautitaan.

Evakkorattaiden tarina jatkuu, kun ne 50 vuotta myöhemmin sattumalta löytyivät lautakasan alta ja saivat uuden käyttötarkoituksen ravintolan tarjoilupöytänä.  Ympyrä on sulkeutunut, sukupolvet vaihtuneet, Viljon ja Mirjamin pojasta Veikosta on tullut tilan isäntä ja karjalainen kulttuuri on nykyisen hämäläisen emännän Raijan myötä sulautunut Hevossillan nykyisyyteen.

Astu peremmälle menneeseen,  tule jatkamaan evakkorattaiden tarinaa kanssamme, henkilökuntamme toivottaa vieraamme lämpimästi tervetulleeksi hyväntuulen Hevossiltaan!

Raija ja Veikko Mero